****************************
Tiiistai 12.8
Herätyskello pärähti soimaan klo 03.00. Tai no oikeastaan se oli muistutus: "Muista kameran laturi". Oltiin saatu unen päästä kiinni vasta puolelta öin, joten ei tullut nukuttua ainakaan liikaa. Käytiin aamupesulla, pukeuduttiin ja tarkastettiin vielä kerran passit ja matkaliput. Syötiin aamupalaksi raksuja ja Snickers-patukoita :-D.
Tilasimme taksin ja lähdimme kohti lentokenttää. Lähtöselvitys aukesi 4.15 ja jonotimme sinne joku 15 minuuttia korkeintaan. Saimme lentoliput. Meille ei sattunu ihan vierekkäiset paikat, vaan käytävä oli välissä (minä paikalla 23C ja Eetu 23D). Pääsimme turvatarkastuksesta piippaamatta läpi ja lähdimme pyörimään tax-free kauppoihin. Käytiin ostamassa ärrältä lisää luettavaa ja tekemistä koneeseen. Mukaan tarttui Paholainen pukeutuu Pradaan-pokkari, Kirppu-ristikot ja Eetulle Korkkari ja joku historialehti. Menimme viimeiseen passitarkastukseen ja sitten päästiinkin jo koneeseen. Tässä välissä vedettiin molemmat matkapahoinvointilääkkeet kaiken varalta.
Itse olin lentänyt viimeksi joku 14 vuotta sitten. Jännitti aikalailla kun en ollenkaan muistanut miltä koneen nousut ja muut tuntuu. Nousu tuntui jotenkin epätodelliselta; miten sellainen alumiinipötkö voi lennättää ihmisiä turvallisesti?! :-D Korvat oli ihan lukossa, joten jouduin poikkeamaan tavoistani ja jauhoin purkkaa -__-.
Noin tunnin päästä noususta meille tarjoiltiin aamupalaa. Pakko sanoa, että se oli aika pahaa. Muut sai ihan oikean näköisen munakkaan prinssinakkien kanssa, mutta mulla ne oli kaikki muussattu sekaisin ja se oli aika ällön vetistä. Nam. En kyllä muutenkaan oikein perusta munakkaista. Muuten kyllä Finnairin palvelu pelasi hyvin ja henkilökunta oli mukavaa :-)
Jossain ehkä Puolan/ Unkarin kohdalla oli vähän turbulenssia. Onneksi ei ollut kovin pahasti kun mua pelotti jo pienempikin tärinä. Harmitti kun en ollut ikkunapaikalla. Tosin ulkona oli aika pilvistä, joten enpä mä ois maahan varmaan nähnytkään. Istanbulin kohdalla saattoi nähdä jo vähän maata, vuoria yms, mutta olisin tahtonut nähdä Puolan, Unkarin ja Romanian ainakin.
Kun oli enää noin 30 minuuttia laskeutumiseen, näkyi tosi isoja vuoria!
Laskeutuminen oli aika hurja. Lennettiin Antalyan yli merelle ja tehtiin tiukka U-käännös meren yllä kiitoradalle. Kone näytti menevän kauhean läheltä merta ja mua pelotti ihan sikana :-D
Kun kone osui maahan, olin helpottunut, vaikka lentäminen oli sinänsä ihan kivaakin.
Lentoreitti:
Seurattiin muita matkustajia passien tarkastukseen. Joku noheva turkkilainen lätkäisi leiman passiin ja sit mentiin hakemaan matkalaukkua. Meidän laukku oli heti toisena liukuhihnalla. Mentiin ulos ja siellä oli onneksi Aurinkomatkojen täti heti ovella opastamassa oikeisiin busseihin. Meidän bussi oli numero 5 ja matkaoppaan nimi Johanna. Bussien ympärillä parveile paljon turkkilaisia bussikuskeja (joita kutsutaan Turkissa kohteliaasti "Kapteeni *nimi*").
Huomattiin, että...
a) Turkissa ihmiset uskaltavat katsoa suoraan silmiin, hymyillä, iskeä silmää... :D Toista on Suomessa tosiaan.
b) Sen lisäksi, että Turkissa on kuuma, on myös todella kosteaa. Mulla ei ollut nenä tukossa koko viikkona.
c) Turkissa tosiaan on palmuja! Mietittiin, että onko niitä siellä kun eihän se niin etelässä ole kuitenkaan :-D
Matkalla meille jaettiin tervetulopaketit, jossa oli tietoja hotellista, kulkuvälineistä, terveydenhuollosta jne. Opas esitteli itsensä ja kuskin "Kapteeni *jonka nimeä en nyt muista*" ja kertoi paikallisten tavoista yms. Ja muistutti aurinkosuojakertoimesta, veden juomisesta (4 litraa/vrk! miten ihmeessä oikein kykenen juomaan niin paljon?!) ja pään suojaamisesta.
Katseltiin maisemia. Vasemmalla oli niitä hurjan isoja vuoria, jotka nähtiin jo koneesta. Ne näytti vielä isommilta maasta käsin. Osa oli ihan omituisen muotoisia: oli pystysuoria seiniä, aivan kuin joku olisi leikannut ne kun olivat niin tasaisia. Siellä täällä oli pieniä hökkeleitä, joissa imiset istuivat varmaan pitkin päivää. Nähtiin myös tosi paljon peltoja ja kasvihuoneita. Ja muutama vuohi, lehmä ja jokunen hevonenkin. Kaikki kulkivat pelloilla vapaana ilman aitauksia.
Kun saavuttiin Sideen, käytiin ensin viemässä Sunlight Gardeniin (hotelli) menevät ja sitten seuraavaksi Side Star Beachille menevät (eli pelkästään me kaksi :-D). Kirjoittauduttiin sisään ja sitten joku laukkupoika tuli hakemaan meidän laukut ja viemään meidät huoneeseemme (nro 428, neljäs kerros). Juteltiin sen kanssa hississä mm. Jari Litmasesta, Kimi Räikkösestä ja Nokiasta :-D.
Meidän huone oli hieno! Meillä oli normaaleista valkoisista petivaatteista poiketen punainen lakana ja punamustat pussilakanat! Peitot oli aseteltu sydämen muotoon sängylle ja siinä oli ruusunlehtiä :-P Ikkunasta oli upeat näkymät merelle ja Siden satamaan.
(sori oli pakko laittaa tämä tänne xD)
Meillä alkoi olemaan jo aikamoinen nälkä, joten lähdimme syömään hotellin buffet-ravintolaan. Me ei tajuttu ensin sitä juomasysteemiä siellä :-D Siellä oli sellainen automaatti, josta sai erilaisia mehuja ja vettä. Muut juomat tilattiin tarjoilijoilta! Oli noloa kun tarjoilija tuli kysymään saksaksi jotain juotavasta ja mä rupesin englanniksi selittämään, ettei me löydetty paikkaa josta saa juotavaa. Sit se tarjoilija vaan häipyi sanomatta mitään :-D Myöhemmin tuli sit joku tarjoilija kysymään englanniksi, että mitä juotavaa saisi olla ja me pyydettiin ihan vaan vettä.
Seuraavaksi mentiin rannalle. Vesi oli todella lämmintä, noin 28-29 asteista! Suola kirveli silmiä ja vesi maistui hassulle. Ei sillä, että olisin sitä juonut, mutta kyllähän sitä tulee nieltyä vahingossa.
Puljattiin rannalla joku tunti-pari ja mentiin ottamaan parin tunnin päiväunet. Heräsimme vasta viittä vaille kuusi ja tasan kuudelta meidän pitäisi tavata opas hotellin Loungessa :-D Tuli vähän kiire. Kun oltiin tavattu opas, lähdettiin testaamaan uima-allasta. Käytiin marketissa ostamassa ns. barbababa, eli sellainen uimarengasmikälie :-D Iso siis.
Illallinen oli klo 19 ja se sujui onneksi paremmin kuin lounas :-D Löysin sen mehuautomaatin, joten ei tarvinnut tilailla mitään. Automaatista sai tosi hyvää sitruunamehua :-).
Illallisen jälkeen käytiin katsomassa auringonlaskua ja mä kävin vielä meressä pulahtamassa. Aurinko laski tosi nopeasti, noin viidessä minuutista siitä kun se vielä näkyi kokonaan, se oli jo piilossa.
Palattiin sitten marketin (ostettiin sipsiä ja 2 litran pullo vettä) takaisin hotellihuoneeseen. Sinne oli tuotu meille hedelmiä ja punaviiniä! Meillä ei tietenkään ollut pullonavaajaa, joten piti vähän soveltaa. Lopputulos: korkin palasia viinin seassa. Mä en viineistä perusta niin en juonut kuin pienen hörpyn. Eetu joi lasillisen. Syötiin vielä sipsiä ja luettiin. Mä kirjoitin tämän päivän muistiinpanoja kuluneesta päivästä tätä kertomusta varten.
Hotellin sisäpihalla oli joku esitys menossa. Siellä soitettiin Carmenia (oopperaa) ja ärsyttävää "Put your hands up in the air"-biisiä.
Ja sitten nukkumaan.
Keskiviikko 13.8
Herättiin joskus kahdeksan maissa. Aamupala tarjoillaan klo 7-10, joten kovin pitkään ei Side Starissa voi nukkua mikäli mielii saada aamupalaa. Kävimme aamupalalla noin yhdeksän aikoihin. Tarjolla oli erilaisia raksuja (=muroja, inhoan vaan sanaa "muro" :-D), jukurttia, teetä monenlaista laatua, salaattia ja ihan lämmintäkin ruokaa. Käytiin lillumassa uima-altaassa joku pari tuntia ja sitten suunnattiin hotellin viereisiin kauppoihin katselemaan mulle kevyttä mekkoa. Löysin sellaisen vaaleanpunaisen halterneck-mekon, jossa on sellaisia hörhelöitä helmassa. Sitten kello olikin jo 12.30 ja kävimme syömässä lounasta. Sitten lähdettiinkin Apollonin temppelille päin.
Menimme ohjeiden mukaan rantaa pitkin. Ranta oli koko pituudeltaan täynnä ihmisiä, aurinkotuoleja tietenkin joka paikassa ja ihan rannassa oli kummallinen hajonnut talo. Ilmeisesti joku vanha hotelli tms. Ostettiin matkalla kojusta pähkinöitä iso pussillinen.
Apollonin temppeli paljastui mutkan takaa ja se oli paljon isompi kuin kuvittelin. Näky oli hyvin vaikuttava. Hassua, että siellä oli joskus todella kauan sitten eletty!
Antaa kuvien kertoa enemmän.
Ranta oli Apollonin temppelin lähellä kovettunutta laavaa.
Temppeliltä suuntasimme Siden päätietä pitkin amfiteatterille, jonne harmiksemme kelpasi vain liirat. Päätettiin tulla uudestaan viikonloppuna, koska huomenna lähtisimme Manavgatiin markkinoille ja jokiristeilylle. Tiedossa olisi pitkä päivä.
Palattuamme hotellille menimme suoraan päiväunille. Nukuimme kolmisen tuntia ja lähdimme uudestaan kiertelemään kauppoja hotellin vieressä. Löysin itselleni toisenkin kevyen mekon 13e ja sitten eksyimme nahkatavarakauppaan. Siellä oli yksi ainoa pitkä nahkatakki ja sekin naisten mallia. Eetu sovitti sitä ja kauppias sanoi, että voisi tehdä Eetulle mittatilaustyönä nahkatakin 250 eurolla. Eetu tinki sen 200:aan ja kaupat oli tehty. Takki olisi valmis huomenna illallisen jälkeen, eli siinä 19-20 maissa.
Menimme päivälliselle seitsemän jälkeen ja kävimme vielä meressä uimassa. Aallot oli jotenkin paljon isompia kuin päivällä! Me ei kuitenkaan jaksettu puljata kauheasti meressä kun oltiin aika väsyneitä kaikesta kävelystä (Apollon temppelille matkaa joku 2km suuntaansa), joten tultiin aika pian takaisin hotellihuoneeseen. Pestiin pyykkiä ja katsottiin telkkarista omituisia turkkilaisia tai saksalaisia tv-ohjelmia.
Ulkona soi tällä kertaa päivän showna Notre Damen kellonsoittaja-musikaali/ ooppera ja ennen tätä joku tanssitti lapsilla chicken dancea ja sitä aa-ramsamsamia josta Fröbelin palikat on tehneet suomalaisen version (nyt ei tuu mieleen kappaleen nimeä). Taisipa siellä soida myös se "Put your hands up in the air".
Torstai 14.8
Herättiin jo siinä kahdeksan maissa, koska kyytimme Manavgatin markkinoille lähtisi PTT:n edestä klo 10 ja me ajateltiin, että kumminkin eksyttäisiin matkalla sinne. Kävimme pikaisesti aamupalalla ja lähdimme jo heti yhdeksän jälkeen kohti PTT:tä. Löysimme PTT:n heti ensiyrittämällä, ohjeetkin olivat varsin helpot. Olimme siis aivan liian aikaisin tapaamispaikalla. Ulkona oli tukahduttavan kuuma, joten menimme sisään PTT:n toimistoon ja siellä joku pelottavan näköinen vartija jolla oli ase vyöllä tuli kysymään ilmeisesti saksaksi, että ollaanko me eksyksissä ja sitten se ohjasi meidät jollekin virkailijalle, jolle oli kamalan vaikea selittää, että me ei tarvita postimerkkejä tai -kortteja vaan odotamme opastamme siellä. Postitoimiston (PPT siis) edessä pyöri joku hyvin hassun, mutta kokeneen näköinen kollikissa.
Tilausajobussimme & oppaamme saapui suurinpiirtein 10.05 ja lähdimme kohti Manavgatia. Ensimmäisenä menimme ilmeisesti alueensa suurimpaan moskeijaan Manavgatissa. Puin lyhyen hellemekkoni päälle pellavaisen pitkähihaisen paidan, pitkän hameen ja viritin huivin päähän. Hävetti joidenkin suomalaisten öykkärituristien puolesta kun menivät moskeijaan polvet paljaana (moskeijassahan myös miehillä pitää olla pitkät housut). Moskeijassa oli paljon lapsia istumassa lattialla, ilmeisesti heillä oli jotain opetusta meneillään siellä.
"Astuttaessa peseytymisaluetta – eteistä tai sisäpihaa – peremmälle saavutaan kalustamattomaan avoimeen tilaan. Tämän rukoussali on tavallisesti arkkitehtuuriltaan yksinkertainen, ja kattoa kannattelevat usein pylväsrivistöt. Visuaalisesti muusta poikkeaa gibla-seinä, joka on yleensä sisäänkäyntiä vastapäätä. Oikeaoppisesti qibla-seinän tulisi olla kohtisuorassa Mekkaan päin osoittavaa suoraa vasten. Näin rukoilemaan kokoontuneet asettumalla qibla-seinän kanssa yhdensuuntaisiin riveihin suuntaavat samalla itsensä Mekkaan päin. Qibla-seinässä, yleensä keskellä sitä, on mihrab, syvennys, josta seinän erottaa qibla-seinäksi. Mihrabissa ei ole kalustusta toisin kuin tavallisesti kristillisen kirkon alttarin ympärillä. Jos moskeijassa on saarnastuoli eli minbar perjantaisaarnoja varten, se sijaitsee mihrabin vieressä."
(moskeijassahan ei saa kuvata rukousaikaan, mutta onneksi satuimme sinne silloin kun siellä ei sellaista ollut ;)
Moskeijan jälkeen lähdimme markkinoille. Siellä oli aivan tavattomasti hulinaa: saksalaisia ja ruotsalaisia turisteja, kauppiaita, kahviloita, baareja, ravintoloita... joka suunnasta tyrkytettiin tavaraa. Ostimme suurimman osan tuliaisistamme kuitenkin sieltä, tosin tingimme varmaan todella huonosti. No, 3 kpl todella isoja pyyhkeitä saimme tingittyä 30 euroon 90:stä. Ihan hyvin, mutta paremminkin olisi voinut tinkiä. Ostosten jälkeen lähdimme kohtaamispaikalle odottelemaan opasta. Meillä oli aikaa noin tunti, joten tilasimme paritkin jääteet ja Eetu tilasi vielä Pilsiä (olutta). Terassialueella kuljeksi joku mummo kauppaamassa chiliä ja muuta sellaista. Tapasimme myös uteliaan punaoranssin kissan.
Kun kaikki ryhmästämme olivat löytäneet tiensä takaisin tapaamispaikalle, lähdimme tilausajobussilla kohti jokilaivojen "satamaa". Laivalla oli meidän suomalaisen ryhmän lisäksi joku ruotsalainen ryhmä. Meille tarjoiltiin lounas, mutta juomat olisi pitänyt maksaa itse- vesikin. Meiltä oli vesi lähes kokonaan loppunut markkinoilla, emmekä tajunneet ostaa lisää kun luulimme, että ainakin vesi sisältyisi lounaaseen. Lounaaksi oli sellaista riisin näköistä juttua, kebabia lihapullina ja vesimelonia, herkkua! Juteltiin muiden suomalaisten kanssa koko reissun aikana nyt ensimmäistä kertaa, mm. keliakiasta :-D. Joen rannoilla oli kalastajia, jokunen laivatelakka, muita laivoja ja vedessä oli paljon roskaa, vaikka se olikin upean turkoosia.
Saavuimme rannalle. Ranta oli siitä erikoinen, että se oli meren ja joen välissä, molemmat ihan näköyhteydellä toisistaan, rantaa molemmin puolin. Päätimme testata ensimmäisenä merta. Ranta oli kivisempää kuin hotellimme hiekkaranta. Otin muutamia kiviä sieltä muistoksikin parin simpukan lisäksi. Kävimme ottamaan aurinkoa aurinkotuoleihin, joista meidät tultiin kuitenkin häätämään pois kun ne oli ilmeisesti maksullisia. Majoituttiin sitten ihan pyyhkeiden päälle hiekalle (joka oli tälläkin rannalla polttavan kuumaa!). Vieressämme oli joku brittipariskunta, joiden loistavalle aksentille nauroimme ääneen :-D
Sitten testasimme rannan toisella puolella olevan joen. Vesi oli aivan tajuttoman kylmää! Yhtä kylmää kuin Suomessa kesällä. Ei olisi uskonut, joesta oli mereen kuitenkin vain n. 30 metriä. Eetu ei uskaltautunut pulahtamaan kunnolla, mutta mä kyllä uin ihan mielelläni vaihteeksi tutun kylmässä vedessä.
Jokilaiva lähti lipumaan takaisin Manavgatiin, me otettiin aurinkoa sen kannella. Vettä oli enää pienenpieni tilkka jäljellä ja sekin oli lämmintä - yäk!
Kun pääsimme tilausajobussiin, ostimme sieltä heti pari pulloa jääkylmää vettä. Rupesi olemaan meinaan jo vähän huono olo kun ei saanut nestettä tarpeeksi. Matkalla Sideen katselimme taloja ja maisemia, jätimme kuskille tippiä muutaman euron verran, johon sisältyi myös 50 sentin vedet.
Menimme suoraan hotellihuoneeseemme. Siellä oli vihdoin siivottu (olimme aikaisemmin vaan sählänneet siivouspyyntölapun kanssa, siis sen joka pistetään ovenkahvaan roikkumaan jossa toisella puolella lukee, että ei saa häiritä). Kävimme suihkussa ja vasta tässä vaiheessa huomasin, että olin polttanut nahkani kipeästi :-D Järjestelimme matkalaukkua parempaan järjestykseen ja otimme parin tunnin päiväunet. Päivälliselle menimme joskus seitsemän maissa, mutta tulimme syöneeksi pelkästään jälkiruokaa. Ajattelimme kerrankin kokeilla kaikkia niitä herkkuja mitä siellä oli tarjolla ja siksi emme viitsineet täyttää mahaa lämpimällä ruualla tällä kertaa. Kokemus oli loppujenlopuksi aika ällön imelä. Jälkiruuat oli ehkä parhaita ikinä, mutta vähemmästäkin määrästä imelää rupeaa oksettamaan :-D Meille tarjoili yksi aivan Robbie Williamsin näköinen tarjoilija!!
Ei jaksettu syödä kaikkea loppuun, joten karattiin mahdollisimman huomaamattomasti ravintolasta.
Eetu kävi hakemassa nahkatakkinsa Nisa Lederiltä ja päätimme jäädä loppuillaksi huoneeseemme lepäämään. Tänään ei jaksaisi enää lähteä rannallekaan. Ostettiin sipsiä, luettiin, katsottiin telkkaria ja sellaista.
Oli raskas, mutta mielenkiintoinen päivä. Huomenna olisi ohjelmassa ehdottomasti LEPOA!
Perjantai 15.8
Heräsimme yhdeksältä ja kävimme pikaisesti aamupalalla. Kiirehdimme altaalle varaamaan itsellemme aurinkotuolit, mutta päädyimme kuitenkin mereen puljaamaan loppujen lopuksi. Palanut nahka vaivasi, välillä piti käydä hotellihuoneessa lepäämässä ja rasvaamassa nahkaa aurinkorasvalla. Puoleltapäivin käytiin lounaalla ja mentiin takaisin altaalle, josta suuntasimme pian marketeille ostamaan namia. Ruokalepo; syötiin herkkuja, luettiin, podettiin palanutta nahkaa...
Vasta tänään yritimme päästä käymään netissä hotellin koneilla. Yhteys oli ollut kuitenkin poikki jo useamman päivän, eikä ongelma korjaantunut koko vierailuaikanamme.
Olin Eetun nahkatakin teettämisestä asti miettinyt, että jos sitä nyt itsekin hankkisi sellaisen. Olen haaveillut pitkästä nahkatakista jo useamman vuoden. Menimme Nisa Lederiin ja sain aiemmin mainitun naisten nahkatakin kokoa 40 pienennyksineen 110 eurolla!
Päivällinen oli katettu tänään allaspihalle, teemana "Turkish Night". Oli turkinlippuja, turisteilla oli fetsit päässä (hah, eivät varmaan tietäneet sen merkityksestä ja siitä, että ne on kielletty lailla :-D).
Auringon laskettua menimme mereen uimaan. Kokemus oli lähestulkoon pelottava. Pimeältä mereltä tuli paljon isompia aaltoja kuin päivällä. Riehuttiin varmaan ainakin pari tuntia meressä barbababan ja uimapatjan kanssa. Yksi pariskunta oli kuvattavana siellä rannalla samaan aikaan. Tuli varmaan romanttisia lomakuvia kun me riehutaan siellä taustalla aalloissa :-D.
Palanut iho oli ihan hirmuisen kipeä loppuillasta. Allaspihalla olisi ollut varmaan jotain perinteistä aktiviteettia ja esityksiä, mutta päätimme käydä nukkumaan.
Lauantai 16.8
Heräsimme yhdeksältä, kävimme aamupalalla ja... menimme takaisin nukkumaan! Heräsimme vasta myöhään lounaalle klo 13.30. Kävimme pikaisesti uimassa kunnes palasimme takaisin nukkumaan siinä kolmen maissa. Heräsimme jälleen noin klo 18.30 ja lähdimme hakemaan nahkatakkiani Nisalta.
Tapasimme oppaamme noin seitsemän aikoihin. Selvitimme tulliasioita (pitääkö tuomastamme teestä maksaa tullia jne) ja saimme tietää mm. seuraavat asiat:
- Sidessä on paljon saksalaisia ja puhutaan yleisesti saksaa, koska ensimmäiset Siden turistit tulivat juurikin Saksasta.
- Saksassa on noin 2 miljoonaa turkkilaista, jotka lomailevat synnyinmaassaan.
Olimme tosiaan ihmetelleet turkkilaisten saksankielen taitoa. Tässä siis selitys :).
Pelailtiin terassilla korttia ja käytiin päivällisellä. Ruuaksi oli perunaa, grillattua kanaa, salaattia ja sitä aivan tajuttoman hyvää vaniljakastiketta (antakaa joku mulle sen resepti!). Bongasimme ravintolasta tällä kertaa nuoren turkkilaisen version Nicholas Cagesta.
Kävimme ostamassa postikortteja, 10snt/ kpl ja sitten palasimme huoneeseen katsomaan telkkaria ja kirjoittamaan kortteja. Allaspihalla alkoi joku show, jossa yksi mies nosti yhtäaikaa kolmea miesturistia ja sellaista. Sänky oli kuitenkin liian mukava, emme jaksaneet lähteä katsomaan esitystä.
Loppuilta kului lukiessa ja sellaista. Luin Stephanie Meyerin "Houkutusta" ja ilta venyikin aamukahteen asti siinä lukiessa.
Ai niin! "Put your hands up in the air" soi taas!
Sunnuntai 17.8
Heräsimme taas siinä yhdeksän aikoihin ja kävimme syömässä. Lähdimme samantien amfiteatterille. Tämä oli taas niitä kokemuksia, joista on paljon parempi kertoa kuvin.
Kävimme pyörimässä joissakin muinaisissa raunioissa, ilmeisesti asuinrakennuksissa. Raunioilla kiipeili iso lisko, joka oli kuitenkin liian vikkelä kuvattavaksi. Yritimme päästä myös museoon, mutta oppaamme oli neuvonut virheellisesti sisäänpääsymaksusta, se olikin 10 liiraa/ hlö eikä 5 liiraa... Museo sai siis jäädä tällä kertaa välistä. Kieltämättä kyllä harmitti, museorakennus oli entinen roomalainen kylpylä.
Palasimme hotellille puolen päivän aikoihin ja puljasimme uima-altaassa puolisentoista tuntia. Kävimme välillä lounaalla ja sitten taas altaalla ja sitten menimme Loungeen juomaan päivän omenateet ja lukemaan uutisia Suomesta (opas toimitti lomakansioon aina tuoreimmat jutut Turun Sanomista). Sitten taas altaalle, välillä suihkuun, rannalle, Loungeen lukemaan Roope Ankkoja (joku suomalainen ilmeisesti oli jättänyt ne sinne).
Aurinko oli tänään ihan polttavan kuuma. Tai sitten se tunne johtui palaneesta ihosta :-D Kävimme ottamassa päiväunet vielä pariinkin otteeseen ennen päivällistä. Mulla oli maha sekaisin jostain syystä, ehkä ruuissa oli vehnää tms. Käytiin katsomassa nahkatakkimuotinäytös illalla hotellin allaspihalla.
Huomenna on viimeinen päivä täällä. Tavallaan on jo kivaa päästä Suomeen. Jos olisi enemmän rahaa niin voisi olla pari päivää pitempäänkin; käydä siellä museossa, kokeilemassa erilaisia ranta-aktiviteetteja (mm. riippuliitoa yms), hommata lisää tuliaisia, ruskettua lisää...
Olemme viihtyneet erinomaisesti!
Maanantai 18.8
Tämä päivä meni pääosin meressä & altaassa ja muuten vaan löhöillessä. Yksi saksalainen repesi meille hotellin hississä jostain syystä kun Eetu luki hissin sellaisesta tietojutusta (jossa näkyy kuinka monta hlöä saa olla yhtäaikaa ja mitä hississä saa kuljettaa): "Type: People" :-O.
Pelattiin korttia, juotiin omenateetä, nukuttiin, syötiin sipsiä, katsottiin olympialaisia...
Tänään oli viimeinen päivä huonelaskun maksamiseen. Sitä meillä ei onneksi ollut -huh! Eipä me juurikaan käytetty minibaaria muun kuin veden kylmänä pitämiseen. Pistimme myös Eetun porukoiden kortit postiin, kuulemma saattaisi mennä parikin viikkoa ennen kuin ovat perillä.
Illasta ulkona soi se tuttu "Put your hands up in the air"-jumputus ja Chicken dance. Lisäksi ohjelmanumerona oli lyhyet pätkät tulevan viikon esityksistä - ensi lauantaina olisi ollut Lion King ihmisten näyttelemänä!! Harmitti kun ei nähty sitä :-D.
Tarkastimme matkalaukut ja asiakirjat, passit yms ja kävimme suhteellisen aikaisin nukkumaan, koska huomenna olisi herätys jo kuudelta. Nyt toivotaan kovasti, että saadaan ikkunapaikka lentokoneesta!
Tiistai 19.8
Heräsimme kuudelta. Tarkastimme vielä kerran kaikki passit, sängynaluset ja muut minne olisi voinut jäädä jotain omaisuutta. Kävimme pikaisella aamiaisella klo 7.00, onneksi tämän päivän aamiainen kuului vielä all-inclusiveen. Heti aamiaisen jälkeen roudasimme matkalaukun hotellin aulaan (Lounge) ja kirjoittauduimme ulos. Pian tilausajobussi tulikin hakemaan meitä ja sanoimme heiheit luxushotellillemme.
Perillä lentokentällä menimme heti ensimmäisestä turvatarkastuksesta läpi. Tälläkin kertaa pääsimme läpi piippaamatta, vaikka hirveästi pelotti, että jos joku koru vaikka piippaa... Seuraavaksi veimme matkalaukun punnittavaksi ja ruumaan vietäväksi. Siihen oli tullut noin 10 kg lisää painoa :-D Saimme siihen "Warning: HEAVY"-lapun :-D Sitten menimme passintarkastuksesta läpi ja pyörimme tax-freealueella. Ostettiin matkaevääksi Snickersejä eikä löydetty oikein mistään juotavaa. Noin puolentoista tunnin päästä pääsimme vielä viimeiseen passintarkastukseen ja sellaiseen odotustilaan (en muista oikeaa termiä). Katselimme kun kenttätyöntekijät viskoivat äkäisen näköisenä matkalaukkuja Antalyan polttavassa auringossa. Ei varmaan ihme kun olivat pinna kireällä ja sitten turistit heittävät niiden niskaan vielä painavia matkalaukkuja :-D
Lentokoneessa paikkamme olivat suurinpiirtein samoilla kohdilla kuin Turkkiin tullessa, keskellä konetta siis. Tällä kertaa istuimme tosin takaa katsottuna oikealla ja meillä oli ikkunapaikka! Mun paikka oli ihan siinä ikkunan vieressä. Ajattelin eka, että "JEE!", mutta matkan aikana alkoi oikeasti pelottamaan. Ehkä olin kamalan helpottunut siitä, että matka meni hyvin ja siksi vähän ylitunteellinen... rupesi itkettämään lentomatkalla kun pelotti niin paljon :-D Pistin ikkunan luukun kiinni kunnes rauhoituin. Kuuntelin musiikkia ja yritin olla ajattelematta, että olin monen tuhannen metrin korkeudessa. Pohjois-Turkin paikkeilla uskalsin taas katsoa ulos. Otin pari kuvaakin lentokoneen ikkunasta. Näimme koneesta myös Romanian ja Bulgarian. Ilmeisesti aavekaupunki Pripyat oli lentoreittimme kohdalla, mutta niillä paikkein rupesi olemaan jo niin pilvistä ettei nähnyt mitään.
Kone alkoi laskeutumaan Viron kohdalla. Oli aika hurjaa mennä sadepilvien läpi! Turbulenssia oli jonkin verran ja mua pelotti kamalasti :-D. Laskeuduttuamme pistin heti luvan tullessa kännykän päälle, jossa olikin odottamassa "Tervetuloa sateiseen Suomeen"-viestejä. Kone ei ollut laskeutunut sinne missä on ne kulkutunnelit vaan meidän piti mennä portaita pitkin maahan, josta pääsimme suoraan busseihin jotka vei meidät terminaaliin tai sinne. Odottelimme matkalaukkua aika kauan, rupesi jo pelottamaan, että onko se nyt sitten hävinnyt matkalla :-D Sieltä se kuitenkin tuli ja menimme tullittomien portista virallisesti Suomen puolelle.
****************************
Huh se oli sitten siinä :) Pahoittelen sekavaa tekstiä ja epäolennaista löpinää jostain hissin kuljetustyypistä. Kirjoitin tämän useassa eri osassa, pitkilläkin aikaväleillä. Meillä oli upea matka ja en näe mitään estettä siihen, että lähtisimme Turkkiin vielä joskus uudestaankin. Seuraavaksi taitaa kuitenkin olla vuorossa se Irlanti :) Sitten joskus.
Muutama matkan aikana tehty listaus vielä...
Havaintoja:
- aurinko laskee aikaisin ja hyvin, hyvin nopeasti, kuu näkyy isona ja keltaisena
- paikalliset ovat hyvin ystävällisiä ja puheliaita ja tajuttoman hyvämuistisia!!
- kauppiaat osaavat sanoa mm. "Terve terve", "Mitä kuuluu?", Saatanan perkele" sekä satunnaisia kaupunkeja Suomesta, esim. Kotka
- täällä jaetaan paljon käyntikortteja
- turkkilaiset puhuvat sujuvasti saksaa
- "gluten-free"- käsitteestä ei ole juurikaan tietoa :(
- Nisa Leder = paras nahkatavarakauppa, suosittelemme! :-D
- huoneen nro 422 saksalainen mummo on yhteistyöhaluton: ei suostunut uskomaan, ettei me puhuta saksaa, tarvitsi monesti apua valojen ja ilmastoinnin kanssa ja närkästyi kun ei osattu neuvoa :-D Kun Eetu yritti selittää, ettei me puhuta saksaa ja sanoi "Nein Deutsch" niin tää mummo korjasi, että eikun "nicht" xD
Tinkimiset TOP 3:
- Mun nahkatakin korjaustyöt 50e -> 10e
- Eetun nahkatakki 250e -> 200e
- 3kpl pyyhkeitä 90e -> 34e
Tuliaiset:
- teetä (pääosin omenateetä)
- sahramia
- turkkilaista viiniä
- isoja pyyhkeitä
- noin 35 erilaista rannekorua (sai 1e/10kpl tms :D)
- 3 kpl fetsejä
- tikari
- rantapallo
- barbababa ja uimapatja
Koko matkan totaalinen budjetti oli muuten 628,06 euroa (ei sisällä lentoja ja hotellia = matkapakettia). Eniten meni tosiaan rahaa noihin nahkatakkeihin. Kirjoitin joka päivä ostokset hintoineen ylös :).
Eipä sitten muuta kuin...
Görüşelim!
